lauantai 7. syyskuuta 2013

Intiaanikesää kuvina

Elokuu vaihtui syyskuuksi ja sieniä pukkaa, mutta kesä näyttää ainakin vielä hetken jatkuvan lämpötilojen muodossa, mikäs sen mukavampaa! Lämpimän lauantain käytimme tietysti lenkkeilyyn, pitkästä aikaa Pääkslahden maisemissa Vihdissä. Poikkesimme tällä kertaa hieman tutulta polulta Rysätarhan rantaan ja sieltä Mustakellarin kallioille, joista olikin ihan mukava näkymä Hiidenvedelle.





Sohvi ulkoilutti samalla uutta syksyistä oravapantaansa. Siitä tuli ehkä hieman isohko, mutta menettelee ainakin tällaisilla lenkeillä, joilla ei juuri tarvitse ohitella muita koirakkoja. Tiuhtillekin teki vallan hyvää päästä vähän metsään irrottelemaan. Arkipäivien aikana lenkkeily on jäänyt nyt alkusyksystä tavallista vähemmälle, joten energiaa todellakin riitti. Vaihteleva maasto nousuineen ja laskuineen sai kyllä kaikille lopuksi hien pintaan ja koirilla kielet lerpattivat.



 Kissat ovat täällä uudessa kodissa keksineet kaikkia uusia kiipeilypaikkoja (joista osa onkin jo kiellettyjen listalla) ja uusia rallittelureittejä. Niin aamuisin kuin iltaisinkin täällä on välillä sellaiset kiihdytysajot, että heikompia hirvittäisi. Kirjoitin keväällä myös Unton kekseliäistä herätyskeinoista. Kuten silloin hieman ennustelimmekin, kun kaikki muut keinot oli evätty kerta toisensa jälkeen, kehitti Unto taas koko joukon uusia. Tällä hetkellä hänen ykkösbravuurinsa on raottaa tassulla yöpöydän kaapin ovia ja paukuttaa niitä niin kauan, että joku palveluskunnasta havahtuu ja nousee antamaan aamuisen siansydänaterian...


Vasemmalla Unto aamuisella rikospaikallaan ja oikealla taas uudessa kielletyssä paikassa liesituulettimen päällä. Hän yritti ilmeisesti tekeytyä liikkumattomaksi patsaaksi ja kauniistihan tuo savun väritys tuohon rosteriinkin sulautuu, vaikkei hämäys tällä kertaa ihan mennyt läpi...

Laban ja painikaveriksi ryhtynyt lintu

lauantai 24. elokuuta 2013

Syksyn hulabaloo

Blogi on jäänyt viimeisen kuukauden aikana aivan tuuliajolle, sillä heinäkuun loppu ja kuluva elokuu ovat olleet meidän taloudessa yhtä hyrskynmyrskyä. Ensin lomailtiin mökillä, sitten olikin jo edessä muuttopuuhia sekä itselläni uuden työn aloittaminen. Nyt olemme onnellisesti majailleet uudessa kodissa ja uusissa maisemissa jo viikon verran ja sopeutuneet ihan mainiosti. Kukaan porukasta ei tunnu erityisen järkyttyneeltä ympäristön vaihdoksesta, kissat ainakin tuntuvat viihtyvän erinomaisen hyvin ja koiratkin ovat alkuhäsellyksen jälkeen asettuneet tänne. Varsinaisena muuttopäivänä koko konkkaronkka oli hoidossa. Kissoilla oli onneksi takanaan mökkireissu sekä olimme myös aiemmin käyneet tuolla hoitopaikassa tutustumassa, joten edestakaisin matkustelu ja ympäristönvaihdokset eivät liiemmin tuntuneet hetkauttavan: päinvastoin tuntui siltä, että veljeksistä oli suorastaan mukavaa tutkia uusia paikkoja.


Väsähtänyt matkaaja verannalla

Muuton jälkeen en ole kameraa juuri ennättänyt käyttää, mutta mökiltä Outokummusta kertyi kyllä ihan mukava kuvasaldo. Jännitimme etukäteen kovasti, miten automatka ja mökillä olo sujuisi erityisesti kissojen osalta, mutta huolet osoittautuivat pääasiassa turhiksi. Automatkalla koirat matkustivat tottuneesti takana ja pärjäsivät yhdellä pysähdyksellä, kissat jaksoivat aluksi vähän mekkaloida, mutta hiljenivät sittemmin ja nukkuivat loppumatkan. Mökillä nukuimme yöt aitassa ja päiväsajan kissat saivat olla isossa päämökissä ja koirat vaihdellen sisällä ja ulkona. Tiuhti oli aivan innoissaan, kun pääsi vapaana juoksemaan ja kahlaamaan loputtomasti ja Sohvikin innostui suorastaan riehumaan Pohjois-Karjalan korpimaisemissa. Koirien kanssa kävimmekin päiväreissuilla Kolin maisemissa sekä tutkailemassa harjumaisemia Musta  ja Valkeinen -lampien reiteillä.




Kissoilla riitti tilaa juosta ja riehua isossa päämökissä. Lasitettu terassi tarjosi myös hyvät näkymät tarkkailla pihan tapahtumia. Laban pääsi lisäksi valjaissa ulkoilemaan ja tutkikin innokkaasti pihaa. Unto ei vieläkään ole tottunut valjaisiin ja saa helposti säikkykohtauksia ulkona, joten sai tälläkin kertaa tyytyä katselemaan terassin lasien läpi ulkoilmaa. Varsinkin ilta-aikaan mökissä oli aina menossa aikamoinen ralli ja mattoja sai olla alvariinsa suoristelemassa, kun nämä mustat pantterit siellä temmelsivät. Ainut murheenkryynimme mökkireissun aikana olikin Laban, joka tuntui villiintyvän uudesta ympäristöstä ja avarasta tilasta niin, että uinuneet kollinvaistotkin heräsivät. Aitassa ruikkimista ei tapahtunut, mutta päämökissä erilaiset pystysuorat kohteet kuten tuolit ja vanha kirnu joutuivat merkkausten kohteiksi.  Koska Laban alkoi käyttäytyä myös Untoa kohtaan turhan rajusti ja tämä näytti selvästi ahdistavan Untoa toisinaan, päätimme lopulta, että Laban kastroidaan ja unohdamme astutussuunnitelmat tältä erää. Tuleva muutto, työnaloitus ja muut stressaavat tekijät vaikuttivat tähän niinikään. Nyt uudessa kodissa elo on onneksi ollut rauhaisaa eikä mitään merkkailuja tai levotonta vaeltelua ja mouruamista ole ollut enää.



Laban ulkoilee
Mökkikuvien katselu näin kiireiden keskellä herätti taas kaipuun päästä takaisin noihin rauhoittaviin järvi- ja korpimaisemiin. Onneksi aurinkoa ja lämpöä tuntuu kuitenkin vielä riittävän, ja ulkoilusta ehtii nauttia edes näin viikonloppuisin. Syksyn aikana olemme suunnitelleet taas käyvämme Repovedellä ja toki muillakin tutuilla lähempänä sijaitsevilla reiteillä. Nyt asumme aivan keskuspuiston tuntumassa, joten aina ei tarvitse hurauttaa autolla lenkille, kotiovelta voisi porhaltaa vaikka Nuuksioon asti.

Tyyni Juojärvi ja isokoskelo poikueensa kera

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Synttäreitä, ulkoilua ja helteitä

Otsikon mukaisesti meidän kesäkuun loppumme ja heinäkuun alku on sisältynyt kaikenlaista ulkoilua, kesäsäistä nauttimista, helteessä hikoilemista ja vähän synttäreiden juhlimistakin.




Tiuhti täytti viime viikon lauantaina 29.6. kaksi vuotta. Sää oli synttärisankarille sopivasti hieman viileämpi joten päästiin vähän pidemmälle lenkille Tremanskärrille. Suo oli täynnä tuulessa heiluvia tupasvilloja ja näyttäisi siltä, että tänä vuonna tulee todella hyvä lakkasato. Enpä muista, että olisimme tuolla koskaan nähneet yhtä paljon lakkoja. Raakoja vielä suurin osa olivat, mutta mustikat sen sijaan olivat jo kypsyneet ja synttärisankari antaumuksella niitä puskista rohmusi. Tiuhti kulkee varvikossa kuin karhu konsanaan ja napsii sieltä itse näitä kesäisiä herkkuja. Tremanskärrille en ottanut kameraa tällä kertaa, kuvat synttärisankarista on otettu pari viikkoa sitten Lasilaakson lenkiltä sekä viime viikonlopulta Rommia tapaamasta. Kävimme ihmettelemässä sinne saapuneita kesälehmiä ja nekin tuntuivat yhtälailla ihmettelevän meitä. Vasikat kerääntyivät turvallisen matkan päähän tarkkailemaan koiria. Yksi lehmistä uskaltautui jopa haistamaan Tiuhtia, joka säikähti lehmänhenkäisyä niin, että pompahti varmaan metrin taaksepäin...

Vasikat kerääntyivät ihmettelemään oudonkarvaisia lehmiä...

Labankin on nyt päässyt ensimmäisten kokeilujen jälkeen useammin ulkoilemaan ja tuntuu nauttivan maailman tarkkailusta pihalta käsin. Aluksi ulkoilut sujuivat lähinnä istuskellen ja ihmetellen, mutta viime kerralla Laban jo tepasteli vähän enemmän, varsinkin kaikkien ötököiden perässä. Västäräkkikin lennähti ihan lähietäisyydelle, mutta se oli niin hämmentävä kokemus kissapojalle, että piti vain painautua matalaksi ja tuijottaa. Unto sen sijaan on toistaiseksi halunnut ensimmäisen kerran säikähdyksen jälkeen ulkoilla vain takapihan ovelta ulos tarkkailemalla. Koska paniikki näyttäisi aina iskevän, jos häntä sylissä yrittää viedä ulos katselemaan, olemme antaneet asian olla ja ajan kulua. Kyllä sisälläkin voi pitää hupia, ainakin nyt kun kadoksissa ollut rakas superpallo löytyi saunan lattiakaivosta...



torstai 20. kesäkuuta 2013

Kesäkuun kiireitä

Juhannus se jo kolkuttaakin ovella, tämäkin kuukausi tuntuu edenneen harvinaisen vauhdikkaasti. Meidän kesäkuuhumme on kuulunut arkisten askareiden lisäksi myös pientä maalausurakkaa kotosalla (tai pientä ja pientä, kaikki seinät saivat uuden tai ehostetumman värityksen), kissanäyttelyssäkin ehdittiin piipahtaa ja ihan kuun alkajaisiksi Lohjalla reippailemassa. Tilasimme myös kissoille valjaat ulkoiluja varten ja pienen hetken he ovatkin jo saaneet haistella kesätuulia ja maistella heiniä: Unton osalta tosin ulkoilu päättyi varsin pikaisesti, kun hän sai paniikkikohtauksen fleksin nauhan kosketettua selkäänsä... Laban taas oli tapansa mukaan reipas ja vaani jo kärpäsiä innokkaana. Valjaat ja hihna tuntuivat vaan vielä sen verran oudoilta, että eteneminen niissä näytti hieman hupaisalta. Toistaiseksi ulkoilukokeilu ei herättänyt myöskään sisällä huutelua, joten varmasti rohkaistumme kokeilemaan lähipäivinä uudestaankin. Untonkin kanssa, jahka hänelle vaihdetaan joku vähemmän pelottava hihna ja treenataan vielä sisällä valjaat päällä kulkemista. Ulkoilukuviakaan ei vielä ehditty ottamaan.

Tässä kuvien kera tiivistetysti kuun tapahtumia:

Helteisenä kesäkuun ensimmäisenä lauantaina reippailimme tosiaan Karkalin luonnonpuiston maisemissa. Sää oli vähän turhan lämmin kuuden kilometrin lenkkiin, mutta onneksi reitin varrella oli useampi mahdollisuus pulahtaa Lohjanjärveen vilvoittelemaan. Tiuhti varsinkin hyödynsi tätä mahdollisuutta ja polskutteli vedessä yhtä riemuissaan kuin lumihangessa konsanaan.


Kesäkuun toisena viikonloppuna puolestaan suuntasimme Hyvinkäälle drive in -näyttelyyn. Labanin lisäksi paikalla oli kokonaiset yhdeksän egyptinmauta, mikä lienee varsin harvinaista. Kyseessä oli samalla varsinainen sukukokous, I-pentueesta paikalta uupui vain kotona majaillut Unto. Mielenkiintoista ja mukavaa oli nähdä sisaruksia näin varttuneina, kaikki ovat kyllä yhdistävistä piirteistä huolimatta ihan omannäköisiänsä. Laban on myös kiistatta sisaruskatraasta selkeästi tummin väritykseltään. Hyvinkäällä tuomarina oli Lena Vencliková: hän arvioi Labanin olevan vielä vähän teinimäisen näköinen, mutta kuitenkin lupaava ja kehuja tuli rakenteesta, turkin kunnosta ym. Keskenkasvuisuuden ja tuomarin löytämän mahdollisen häntäknikin vuoksi emme saaneet kutsua tp-valintaan, mutta tulokseksi kuitenkin tuli EX1 ja CAC, joka on ensimmäisemme. Laban käyttäytyi arvostelussa ja näyttelyn aikana ylipäätään erittäin hyvin, ei tietoakaan mistään pentuajan säikähdyksistä. Osallistuimme myös värin parhaan valintaan, kun leikkaamattomia savumaukulaisia oli paikalla sopivan verran: valintaa odotellessa Laban olisi mieluusti tehnyt tuttavuutta viereisten häkkien tyttöjen, Gerizahin ja sisko-Thitin, kanssa... Värin paras -titteli meni ansaitusti pienelle Misty-pennulle, onnittelut vielä muutenkin hienosta menestyksestä näyttelyssä!

Alla olevat kuvat näyttelystä ovat Heikki Siltalan ottamia.



Näyttelypuuhien jälkeen aika on tosiaan hurahtanut remonttipuuhien parissa ja ehtipä Tiuhtille iskeä myös pieni vatsapöpö, jonka takia muutama yö jouduttiin viettämään ulkona ravaten ja sohvanpäällyksiä kuuraten... Unto ja Laban ovat erityisesti olleet ahkeria remonttiapulaisia: heidän mielestään selvästi viritimme kerta toisensa jälkeen suojamuoveja ja teippejä ynnä muita laittaessamme oikean kissahuvipuiston. Kahisevat suojamuovit varsinkin saivat kattipojat aivan villeiksi, ihme ja kumma, etteivät missään vaiheessa pahemmin onnistuneet sotkemaan itseään maaliin rallitellessaan. Myös tavaroiden siirtely kummastutti heitä, mutta tarjosi samalla uudenlaisia kiipeilymahdollisuuksia.

Lukutoukka Laban ihmettelee keittiöön siirretyn kirjapinon keskellä...
Kun Tiuhti selvisi vatsapöpöstään, pääsimme myös kuluneella viikolla katsomaan lapsuudenkotiini muuttanutta Rommi-pentua. Rommi on rodultaan mittelspitz ja kotiutui muutama viikko sitten. Hän on varsin vilkas tapaus eikä tunnu pelkäävän oikeastaan mitään tai ketään... No, tapaamisen aluksi Tiuhti oli kokonsa vuoksi vähän pelottava, mutta äkkiäkös Rommille valkeni, että tuo iso vaalea onkin oiva leikkitäti eikä tunnu hermostuvan pienestä tai suurestakaan kiusanteosta. Päinvastoin, tuntuu, että Tiuhtista on mukavaa, kun joku vähän retuuttaa ja kiskoo karvoista... Kamin kanssa kun Tiuhti aina jaksoi pienempänä nujuuttaa ja reuhata. Sohvikin oli mukana ja yllättävää kyllä suhtautui varsin suopeasti Rommiin. Toki Sohvikki tuntee arvonsa eikä lähde mihinkään riehumisiin mukaan tai anna pennun höykyttää itseään, mutta tyytyi kuitenkin varsin maltillisesti ojentamaan pikkutermiittiä.



Labanille ja Untolle hankimme myös nyt isomman kuljetusboksin, johon molemmat mahtuvat yhtä aikaa. Jos hyvin käy, saatamme töistä huolimatta päästä heinä-elokuun vaihteessa pienelle mökkilomalle koko poppoon kanssa. Tai oikeastaan työasiat on saatu selviksi ja pienoinen loma on joka tapauksessa edessä, mutta nyt odotellaan vain tietoa, että miten mökillä kesällä tehtävät remontit etenevät.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Synttäripojat

Tänään 27.5. maukulaislapsemme Unto ja Laban täyttävät kokonaisen vuoden verran. Niin äkkiä se aika vaan menee! Onnentoivotukset myös muille I-ipanoille: sisko-Thitille ja Lempo-veljelle! Nyt pojat ovat jo salskeita nuoria miehiä, mutta vähintään yhtä leikkisiä kyllä kuin silloin syyskussa meille tullessaankin. Muuten veljekset lienevät jo aikuisen maun mitoissa, mutta varsinkin Laban on vielä vähän tuollainen hoikka hongankolistaja ja kerännee varttuessaan vielä vähän massaa lisää. Unto on alusta asti ollut himpun verran pyöreämpi ja nyt jäänyt myös kooltaan hieman Labania pienemmäksi. 


Leikit veljeksillä osuvat hyvin yksiin ja monesti pojat nukkuvatkin yhdessä, mutta luonteeltaan he ovat silti hyvin erilaisia. Laban on rauhallisempi tarkkailija, joka ei turhista hätkähdä. Yleensä Laban innostuu vauhdikkaampiin leikkeihin silloin kun Unto ei ole maisemissa. Painileikeissä pojat tuntuvat kyllä olevan tasavahvoja. Unto taas on kaiken kaikkiaan veljeään vilkkaampi, äänekkäämpi, hieman kärsimättömämpi ja aavistuksen verran myös herkempi. Unto jää pidemmäksi muistelemaan ikäviä sattumuksia (kuten taannoin epäonnista kohtaamista paperikassin kanssa) eikä ehkä yhtä välittömästi tee tuttavuutta vieraiden kanssa. Unto tykkää nukkua öisin meidän vieressä ja varsinkin ruokaa odottaessaan kehrää hurjasti ja puskee ruokkijan naamaa vimmatusti. Laban on hellyydenosoituksissaan hienotunteisempi, huomiota halutessaan hän kulkee kehräten ja puskien perässä ja miukuu vienolla äänellään. Laban rakastaa kiivetä korkeuksiin ja onkin ottanut nyt tavakseen hypätä aina olkapäälle matkustamaan, kun tulemme esim. koirien kanssa lenkiltä takaisin. Molempien poikien ehdoton suosikkilelu on pieni superpallo. Sen kanssa voisi vimmata loputtomiin ja varsinkin Unto osaa taitavasti pelailla pallolla niin, ettei sitä juuri tarvitse olla uudelleen heittämässä.

Unto katselee ulos muina miehinä, kun Laban...öh? makoilee?

Nämä kuvat on otettu sisätiloissa, vaikka ulkona porottaa aurinko ja lämpötila on lähes hellelukemissa. Ensi viikolla tai jo viikonloppuna pojat pääsevät mahdollisesti maistamaan hieman ulkoilmaa, katsotaan mitä siitä tulee... 8.6. suuntaamme myös Labanin kanssa Hyvinkäälle drive in -näyttelyyn, tällä kertaa taidetaan päästä valitsemaan myös värin parasta näiden savumaukujen kesken, jännittävää!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kevään korvalla

Kun kevät vihdoin saapuu, se etenee lopulta valtavin harppauksin. Enää ei ole takapihalla rippeitäkään lumesta kuten vielä viime pikapostauksen yhteydessä. Koivuihin on ilmestynyt muutaman päivän aikana hiirenkorvat ja metsä on täynnä valko- ja sinivuokkoja. Ja mikä parasta: on niin lämmintä, ettei tarvitse takkia. Kameraakin on mukavampi raahata lenkeille mukaan. Tänään poikkesimme Lasilaakson lehdossa, josta olisikin saanut koko joukon keväisen vehreitä kuvia, mutta kamera jäi nyt tältä reissulta kotiin, sillä kanniskelin sitä eilen Tremanskärrin lenkillä. Tremanskärr ei ole yhtä vehreä ja valoisa kuin tuo lehto vaan hieman kuivempaa kangasmetsätyyppiä ja sijaitseekin aavistuksen verran pohjoisempana, joten kevät ei ole vielä yhtä pitkällä kuin täällä aivan rannikon tuntumassa.


Keväisiä merkkejä saimme siltä seurata sielläkin. Sisiliskot lämmittelivät suolla pitkospuiden päällä ja sammakot kurnuttivat Kurkijärven rannassa kilpaa ja tekivät hienoja kuviokelluntaharjoituksia. Lenkkipoppootamme ilahdutti myös kaksi järvelle pyrähtänyttä laulujoutsenta, jotka järjestivätkin luontodokumenttimaisen näytöksen häätäessään kolmanneksi pyöräksi ilmaantunutta joutsenta pois. Koiria joutsenten räpiköinti ja töötötys kummastuttivat toden teolla.

Tällä kertaa lenkillä oli mukana myös Mikon siskon perheen Simo-chihuahua. Piskuisesta koostaan huolimatta Simo paineli metsässä menemään isompien koirien lailla. Simo on hieman alle vuoden vanha, mutta tullut jo tutuksi meidän koirille eikä Sohvikaan enää jaksa kyräillä vaan aika ajoin jopa osoittaa leikkimisen elkeitä. Tiuhti on Simon mielestä välillä valtavan suuri ja hieman pelottava, mutta toisaalta taas äärimmäisen kiinnostava. Kokoeron vuoksi juoksuleikit tai muut sellaiset eivät valitettavasti tule kysymykseen, sillä Tiuhti saattaisi leikistä innostuessaan olla liian raju, vaikka valvonnan alla aina ystävällisesti ja suhteellisen varoen Simoon suhtautuukin.




sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevätkiireen keskeltä

Oi ja voi, huhtikuun ajalta ei ole yhtä ainutta päivitystä ja tämäkin vain tällainen pikainen tervehdys. Maa on käytännössä ja sula ja takapihallakin vain pienen pieni läntti lunta muistona talvesta, mutta kamera on jostain syystä unohtunut kotiin aina lenkkien ajaksi. Joten keväisen iloiset ulkoilukuvatkin uupuvat tältä vuodelta... Vielä toistaiseksi. Enää pari viikkoa niin viimeisetkin kevään tentit, esseet sun muut kurssityöt ovat pulkassa ja sitten voikin viettää kesää töiden parissa (ja gradua kirjottaen), sitä odotellessa! Eiköhän loppukevään myötä aktivoidu tällä blogisarallakin, kun on jotain muutakin kirjoitettavaa kuin ainaisia kiirevoivotteluja.

Siihen asti täytyy fiilistellä viimevuotisilla (blogissa ennenjulkaisemattomilla) kevätkuvilla...




Tuoreimpana kuvana, ihan tältä vuodelta ja tältä viikolta, laitettakoon otos vierekkäisistä auringonottajista:

Valtavalta näyttävä Unto ja pikkuruinen Sohvi